kissa jakaa sen kanssani,
ei enää ahdista.
Tummansininen lakana velloo allani kuin meri, kunnes
käännän kylkeä ja kurotan rapsuttamaan pörröistä rakkautta,
ei enää ahdista.
Kämppä tuntuu vieraalta, jos korkkaan viinin,
ei enää ahdista.
Puhelin on hiljaa vierelläni, kukaan ei kaipaa.
Jos laitan viestiä sinulle,
ja vastaat.
ei enää ahdista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti