Kotona vierassänky on liian iso minulle, kunnes

kissa jakaa sen kanssani,

ei enää ahdista.

Tummansininen lakana velloo allani kuin meri, kunnes

käännän kylkeä ja kurotan rapsuttamaan pörröistä rakkautta,

ei enää ahdista.

Kämppä tuntuu vieraalta, jos korkkaan viinin,
ei enää ahdista.

Puhelin on hiljaa vierelläni, kukaan ei kaipaa.
Jos laitan viestiä sinulle,
ja vastaat.
ei enää ahdista.

Vanhojen julkaiseminen

Pohdin ennen aikaista kuolemaa ainakin kerran päivässä,
kuinka hyppäisin alasti vapaalennon avaruudesta mereen, tai kuinka
solmisin lempi jouluvaloni kaulani ympärille, tukehtumisen kerrotaan tuntuvan jopa
paskalta ja euforiselta samaan aikaan.

Esitänkö vain sydämetöntä ihastuessani kuitenkin joka tapauksessa,
tiedän olevani onneton.

Harmaus laskeutuu hiljalleen syksyn mukana,
syksy haisee hyvälle pihalla.
Enää en välitä siitä että astun vesilätäköihin pimeässä,
kengät kastuvat ja sukat myös

Enää en välitä siitä miltä peilikuva näyttää aamuisin,

Olen kaunis, mutta mieleni on musta.